Kannattavuus

Kannattavat liiketoimet tuovat enemmän rahaa yhtiöön, kuin liiketoimiin kuluu. Yritys ei pysty toimimaan, jos sen kannattavuus on pitkään heikolla tasolla. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että palkat ovat pienet tai kuluja ei pystytä maksamaan vaikeuksitta. Kannattavuutta voidaan mitata useilla eri tunnusluvuilla, kuten pääoman tuoton mittareilla tai tuloslaskelmasta johdettavilla katemittareilla.

Vakavaraisuus

Vakavaraisuus tarkoittaa yrityksen sellaista rahoitusrakennetta, jolla selviydytään yhtiön velvoitteista ja sitoumuksista nyt ja tulevaisuudessa. Hyvällä vakavaraisuudella pystytään suojautumaan huonosti kannattavilta vuosilta. Hyvällä vakavaraisuudella investoinnit kasvuun voivat olla mahdollisia silloin, kuin niihin on ajallisesti paras hetki. Yleensä nämä hetket ovat heikossa taloudellisessa suhdanteessa. Tämä voi olla jopa kilpailuetu markkinoilla ja markkinaosuuden kasvattamisen mahdollistaja. Vakavaraisuutta mitataan erilaisilla rahoituksen tunnusluvuilla.

Maksuvalmius 

Maksuvalmiudella tarkoitetaan yrityksen rahojen riittävyyttä suoriutua juoksevista sitoumuksista ja velvoitteista lyhyellä aikavälillä. Kassassa on oltava rahaa siten, että ns. käyttöpääomaa riittää. Käyttöpääomaa sitoutuu esimerkiksi varastoon ja saamisiin. Tämä raha ei ole siis käytettävissä ennen kuin näistä on saatu maksut. Vastaavasti ostovelat ja saadut ennakot eivät sido rahaa, mutta vähentävät vakavaraisuutta hetkellisesti. Vaikka kannattavuus ja vakavaraisuus ovat kunnossa, on yrityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että maksuvalmius ei johda yhtiötä maksukyvyttömyyteen. Palkat ja laskut on pystyttävä hoitamaan ajallaan. Näiden velvoitteiden laiminlyönti voi johtaa pahimmillaan yhtiön konkurssimenettelyyn. Maksuvalmiutta mitataan staattisilla ja dynaamisilla tunnusluvuilla.

Edustuskulut kohdistuvat yrityksen ulkopuolisiin tahoihin. Vastaavat hankinnat henkilökunnalle tarjottuina ovat arvonlisäverotuksessa yleensä joko virkistyskuluja tai vähennyskelvotonta yksityiskulutusta. Edustuskulujen vähennysoikeutta on rajoitettu arvonlisäverolaissa. Arvonlisäverolain mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee edustustarkoitukseen käytettäviä tavaroita ja palveluja.

Mainos- ja markkinointitilaisuudet ovat valikoimattomalle asiakasjoukolle tarkoitettuja tilaisuuksia, joihin on vapaa pääsy. Markkinointikulujen arvonlisäverot ovat vähennyskelpoisia, jos hankinnat liittyvät verolliseen liiketoimintaan.

Kokousten ja neuvotteluiden yhteydessä asiakkaille tarjotut tavanomaiset ja kohtuulliset tarjoilut voidaan laskea neuvottelumenoiksi, kun dokumentointi on tehty oikein. Millaisesta tilaisuudesta on kyse, kenen kanssa palaveri on pidetty ja minkä vuoksi?

Korkein hallinto-oikeus antoi 11.4.2013 kolme vuosikirjapäätöstä edustus- ja markkinointitilaisuuksien kulujen vähentämisestä arvonlisäverotuksessa ja tuloverotuksessa (KHO 2013:63, KHO 2013:64 ja KHO 2013:65). Päätökset selventävät arviointia siitä, ovatko rajatulle ryhmälle pidettävien tilaisuuksien kulut vähennyskelpoisia.

KHO 2013:63

A Oy järjesti kustantamiensa oppikirjojen esittelyyn ja markkinointiin sekä niiden käyttäjien kouluttamiseen liittyviä tilaisuuksia opettajille arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Kutsuja tilaisuuksiin lähetettiin yleensä alueellisesti kouluihin ja kyseisen oppiaineen opettajille. A Oy:llä oli oikeus vähentää niiden tavaroiden ja palvelujen hintaan sisältyvä arvonlisävero, jotka yhtiö oli hankkinut tavanomaista tarjoilua varten yhtiön verollista liiketoimintaa silmällä pitäen järjestetyissä tilaisuuksissa. Tavanomaisella tarjoilulla tarkoitettiin kahvitarjoilua sekä buffet-tyyppistä tai tasoltaan vastaavaa lounastarjoilua ruokajuomineen. Tilaisuuksien varsinaisen ohjelman jälkeen järjestetyistä illallis- ja cocktailtilaisuuksista aiheutuneet kulut olivat edustuskuluja, joiden osalta yhtiöllä ei ollut vähennysoikeutta.

Bruttokansantuote

Bruttokansantuote on tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo tietyllä alueella. Toisaalta se on myös alueen tulot rahana (palkat ja voitot) tai arvonlisäys tuotoksen jälkeen vähennettynä välituotekäytöllä. Kun kiinteä kuluva pääoma poistetaan bruttokansantuotteesta, saadaan nettokansantuote. Tästä edelleen ulkomaille ja ulkomailta saadut ensitulot (palkat, osingot, jne.) netottaen ja samoin muut tulonsiirrot (EU-maksut, kehitysapu jne.) ulkomaille ja ulkomailta netottaen, saadaan kansakunnan käytettävissä olevat tulot. Osa tuloista käytetään kulutukseen nyt (C) ja osa investointeihin (I) tulevaisuuden kasvua varten. Kysyntävetoisesti BKT=C+I ja/tai julkinen sektori (G) sekä ulkomaankauppa (X) mukana BKT=C+I+G+X.

Käypähintaiseen eli tämän hetken hintatason bkt-lukuun vaikuttaa myös inflaatio. Jos hinnat nousevat, käypähintainen bkt-luku kasvaa, vaikka todellinen tuotannon määrä pysyy samana. Kiinteähintainen inflaatiokorjattu bkt-luku kertoo paremmin, kasvaako tuotannon volyymi todellisuudessa. Jos kasvaa tai kasvoi, tämä lisää työllisyyttä viiveellä ja päinvastoin. Väestön kasvaessa bkt tuotetaan ja jaetaan useammalle henkilölle. Myös tästä syystä näemme kasvavia bkt-lukuja pitkällä aikavälillä, koska kuluttajia ja investoijia sekä tuottajia tulee yksinkertaisesti lisää. Tarjonnan pitää vastata kysyntään ja kysynnän tarjontaan.

Mitä on inflaatio ja deflaatio?

Inflaatio on yleisen hintatason nousua. Jos inflaatio on korkea, ostovoima laskee eli rahan reaaliarvo heikkenee. Samalla rahalla saa vähemmän tuotteita ja palveluita. Inflaation vastakohta on deflaatio. Deflaatio on vaarallinen taloudelle. Et osta tänään, koska huomenna kaikki on halvempaa. Talous pysähtyy karrikoidusti. On järkevämpää investoida tai ostaa huomenna kuin tänään ja ylihuomenna on vielä parempi. Rahan kiertonopeus taloudessa laskee. Yhdessä korkotason kanssa osalle toimijoista rahan liikkumattomuus tulee kalliiksi ja marginaalissa on pakko myydä tuote alemmalla hinnalla, kuin aiemmin korkokulujen kasvaessa.

Mitä korko on?

Korko on rahasta maksettava hinta. Korko muodostuu markkinoilla eripituisille aikajaksoille. Korkoprosentti on hinta, joka tasapainottaa rahan kysynnän ja tarjonnan. On hyvä erottaa nimellis- ja reaalikorkokanta. Korkokantojen ero on se, että reaalikorko on nimelliskorko vähennettynä inflaatiolla. Nimelliskorkokanta muodostuu siis korosta ja inflaatio-odotuksista tulevaisuudessa. Reaalikorko on korko inflaatiosta ”puhdistettuna”. Reaalikorko voi olla myös negatiivinen, kun inflaatio ylittää nimelliskoron arvon. Tällöin lainanantaja menettää rahaa lainan nimelliskorosta huolimatta.

Korko on yksi tärkeä muuttuja, kun yhtiön investointeja halutaan rahoittaa. Oman pääoman tuottoa voidaan kasvattaa vieraalla pääomalla. Investointi on kannattava, jos sen tuotto ylittää pääomien tuottovaatimukset. Korkea korko pienentää kannattavia investointimahdollisuuksia marginaalissa, koska sijoituksen tuotto pienenee korkokulujen kasvun myötä. Tämä hidastaa talouden kasvua pidemmällä aikavälillä.

Korot voivat nousta yksin inflaation johdosta. Jokainen liiketoimi vaatii enemmän rahaa kuin aiemmin ja rahan kysyntä kasvaa, jos rahan tarjonta ei taloudessa lisäänny. Keskuspankki voi ohjata kierrossa olevaa rahan määrää muuttamalla ohjauskorkoa. Tällöin raha siirtyy markkinoilta keskuspankkiin tai keskuspankista markkinoille. Jos rahaa on ”paljon” markkinoilla, korot laskevat ja inflaatio kiihtyy.

Joulupukille maksettu korvaus on yleensä työkorvausta, ei palkkaa. Yksityishenkilön ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä joulupukille maksamastasi korvauksesta, jos maksat samalle henkilölle enintään 1 500 euroa kalenterivuoden aikana. Selvitä, kuuluuko joulupukki ennakkoperintärekisteriin. Yksityishenkilö ei yleensä kuulu ennakkoperintärekisteriin, jos hänellä ei ole yritys- tai tulonhankkimistoimintaa.

Jos joulupukki ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, yrityksen täytyy toimittaa ennakonpidätys pukille maksetusta korvauksesta. Yrityksen täytyy ilmoittaa maksettu korvaus tulorekisteriin. Ilmoittamista varten yritys tarvitsee joulupukin henkilötunnuksen.

Joulupukki voi ilmoittaa veroilmoituksessa työkorvaukseen kohdistuvat vähennykset, esimerkiksi matkakulut ja asusteiden kustannukset.